Näyttelystä arvio hesarissa.
Näkijä, 2011, akryyli kankaalle 100x80 cm
maanantai 24. lokakuuta 2011
maanantai 10. lokakuuta 2011
Yksityisnäyttelyni Galleria katariinassa 12.10 -30.10
Avajaiset 11.10. klo 17-19 Tervetuloa!
Lisätietoa:http://www.helsingintaiteilijaseura.fi/hts/?q=node/3
Lisätietoa:http://www.helsingintaiteilijaseura.fi/hts/?q=node/3
perjantai 8. heinäkuuta 2011
blogi herää eloon
Joitakin kuvataiteilijuuttani sivunneita tapahtumia viime aikoina:
-sain Suomen Taideyhdistyksen nuorten taiteilijoiden apurahan
-teoksiani esillä TR1:ssä KEHÄ- näyttelyn osana. lisätietoja täältä
Tuli pidettyä taukoa maalaamisesta yhteensä varmaan kuukauden verran, nyt olen jälleen hiljakseen käynnistellyt työskentelyä. Jonkinlaista ns.elämäntaparemonttiakin tässä aikani kuluksi puuhailut.
Maaliverkko, 2011, akryyli kankaalle 140x110
-sain Suomen Taideyhdistyksen nuorten taiteilijoiden apurahan
-teoksiani esillä TR1:ssä KEHÄ- näyttelyn osana. lisätietoja täältä
Tuli pidettyä taukoa maalaamisesta yhteensä varmaan kuukauden verran, nyt olen jälleen hiljakseen käynnistellyt työskentelyä. Jonkinlaista ns.elämäntaparemonttiakin tässä aikani kuluksi puuhailut.
Maaliverkko, 2011, akryyli kankaalle 140x110
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
...
Tällä viikolla selviää saanko apurahan näyttelyn järjestämistä varten kulttuurirahastolta. Mitään suunitelma b:tä rahoitusta varten ei tähän hätään ole joten ihan mielenkiinnolla odottelen tietoa.
Maalaaminenkin sujuu jälleen. Hölläsin hiukan askeettista ja tiukkaa muotokieltä ja annoin enemmän tilaa puhtaalle maalaamiselle sisällöllisen pohdiskelun sijaan ja olen tuloksiin tyytyväinen. Muutamassa päivässä syntyi parikin uutta maalausta, jotka tulevaa työskentelyä ja teoskokonaisuutta ajatellen avasivat mukavasti uusia suuntia. Jälkiviisaasti voin todeta, että koko ajan on kyllä ollut mielessä, että tämäntyyppisiä teoksia kaipaisi vastapainoksi, mutta näköjään tätäkään käännettä ei ollut mahdollista tietoisesti tehdä, vaan täytyi ensin maalata itsensä umpikujaan ja turhatua totaalisesti, jolloin oikeastaan muita vaihtoehtoja ei enää jäänyt jäljelle. No niin tai näin, olo on nyt huomattavan helpottunut ja tuntuu, että puoliväli sekä pahimmat vaikeudet näyttelyteosten maalausurakassa on ehkä jo ohitettu.
Tässä vielä kuitenkin yksi esimerkki tuosta hillitymmästä linjasta. Uusista maalauksista seuraa kuvia vähän myöhemmin kunhan ehdin kuvata.
Tikkari 2011, akryyli kankaalle 140x110cm
Maalaaminenkin sujuu jälleen. Hölläsin hiukan askeettista ja tiukkaa muotokieltä ja annoin enemmän tilaa puhtaalle maalaamiselle sisällöllisen pohdiskelun sijaan ja olen tuloksiin tyytyväinen. Muutamassa päivässä syntyi parikin uutta maalausta, jotka tulevaa työskentelyä ja teoskokonaisuutta ajatellen avasivat mukavasti uusia suuntia. Jälkiviisaasti voin todeta, että koko ajan on kyllä ollut mielessä, että tämäntyyppisiä teoksia kaipaisi vastapainoksi, mutta näköjään tätäkään käännettä ei ollut mahdollista tietoisesti tehdä, vaan täytyi ensin maalata itsensä umpikujaan ja turhatua totaalisesti, jolloin oikeastaan muita vaihtoehtoja ei enää jäänyt jäljelle. No niin tai näin, olo on nyt huomattavan helpottunut ja tuntuu, että puoliväli sekä pahimmat vaikeudet näyttelyteosten maalausurakassa on ehkä jo ohitettu.
Tässä vielä kuitenkin yksi esimerkki tuosta hillitymmästä linjasta. Uusista maalauksista seuraa kuvia vähän myöhemmin kunhan ehdin kuvata.
Tikkari 2011, akryyli kankaalle 140x110cm
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Terve taas
Kuinka ollakkaan edellisestä blogipäivityksestä on taas vierähtänyt puolitoista kuukautta. Laiskuuden lisäksi toinen merkittävä tekijä on se, ettei mitään pätevää uutta näytettävää ole oikein ilmaantunut. Tällä taas ei laiskuuden kanssa ole juuri mitään tekemistä.
Edellisen merkinnän maalauksen valmiiksi saatuani aloitin melkein saman tien työstämään uutta, vaihteeksi vähän isompaa pohjaa (170x170 cm). Ajatuksena oli että helmikuun aikana siihen rakentuisi hyvä maalaus. Tavoite osoittautui sitten lopulta vähän liian kunnianhimoiseksi. Tuota samaista pohjaa tuli hinkattua viitisen viikkoa ja edelleen on epävarmaa uskaltaako vieläkään onnistuneesta maalauksesta puhua. No opettavainen työ joka tapauksessa ja ainakin jotenkin objektiivisesti, ulkoapäin tarkasteltuna mielenkiintoinen prosessi, vaikka viimeiset pari viikkoa työskentely itsessään olikin lievästi sanottuna puuduttavaa. Sellainen kannustava ajatus tuli toisaalta mieleen, että jos jaksaa pari viikkoa hermostumatta hioa maalausta joka ei enää itselle teoksena tuota minkäänlaisia kiksejä eikä sen puoleen sen työstämisestä saa irti minkäänlaista iloa, saattaa päästä jollekin sellaiselle alueelle, jossa saa tarpoa aika rauhassa. Hiukan kuin vuorikiipeilijä. Tosin vuorikiipeilijä voi olla varma että ylös päästyä avautuvat hienot maisemat ja voittajafiilis, maalarilla ei ole mitään takeita siitä. että maalausprosessin lopussa odottaisi mitään palkintoa. Vaikka aina voikin lohduttautua sillä, että kaikki tehty työ vie eteenpäin.
Tässä pari piirustusta kuitenkin. Lyijykynä A4
Edit: Jotekin negatiivinen sävy tahattomasti ja vailla totuuspohjaa lipsahti edelliseen. Nimittäin kaikesta huolimatta työ kuitenkin maittaa verraten hyvin, elämä etenee huolettomasti ja kevätaurinko paistelee.
Edellisen merkinnän maalauksen valmiiksi saatuani aloitin melkein saman tien työstämään uutta, vaihteeksi vähän isompaa pohjaa (170x170 cm). Ajatuksena oli että helmikuun aikana siihen rakentuisi hyvä maalaus. Tavoite osoittautui sitten lopulta vähän liian kunnianhimoiseksi. Tuota samaista pohjaa tuli hinkattua viitisen viikkoa ja edelleen on epävarmaa uskaltaako vieläkään onnistuneesta maalauksesta puhua. No opettavainen työ joka tapauksessa ja ainakin jotenkin objektiivisesti, ulkoapäin tarkasteltuna mielenkiintoinen prosessi, vaikka viimeiset pari viikkoa työskentely itsessään olikin lievästi sanottuna puuduttavaa. Sellainen kannustava ajatus tuli toisaalta mieleen, että jos jaksaa pari viikkoa hermostumatta hioa maalausta joka ei enää itselle teoksena tuota minkäänlaisia kiksejä eikä sen puoleen sen työstämisestä saa irti minkäänlaista iloa, saattaa päästä jollekin sellaiselle alueelle, jossa saa tarpoa aika rauhassa. Hiukan kuin vuorikiipeilijä. Tosin vuorikiipeilijä voi olla varma että ylös päästyä avautuvat hienot maisemat ja voittajafiilis, maalarilla ei ole mitään takeita siitä. että maalausprosessin lopussa odottaisi mitään palkintoa. Vaikka aina voikin lohduttautua sillä, että kaikki tehty työ vie eteenpäin.
Tässä pari piirustusta kuitenkin. Lyijykynä A4
Edit: Jotekin negatiivinen sävy tahattomasti ja vailla totuuspohjaa lipsahti edelliseen. Nimittäin kaikesta huolimatta työ kuitenkin maittaa verraten hyvin, elämä etenee huolettomasti ja kevätaurinko paistelee.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Uunituore maalaus
Viime aikoina olen löytänyt, voisi sanoa viimeinkin, työskentelyyni tarvittavaa rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Hiusten repimistä ja ääneen kiroilua ilmenee enää harvakseltaan. Tätäkin kyseistä maalausta työstin varmaankin kolmisen viikkoa, melko johdonmukaisesti vieläpä. Ensin tosin muodostui sieraimet, joissa roikkui nenäkoru, mutta siitä sitten hiljakseen maalaus kääntyi kuvassa näkyvään asunsa.
Luottamus omaan tekemiseen on kohdallaan. Vaikuttaa siltä että ajankäytöllisiäkään ongelmia ei ole näköpiirissä tulevan näyttelyn kanssa. Maalaaminen kiireettä ja ilman paineita tuntuu onnistuvan ihan mukavasti.
Hedelmät, 2011, akryyli kankaalle 150x114 cm
Luottamus omaan tekemiseen on kohdallaan. Vaikuttaa siltä että ajankäytöllisiäkään ongelmia ei ole näköpiirissä tulevan näyttelyn kanssa. Maalaaminen kiireettä ja ilman paineita tuntuu onnistuvan ihan mukavasti.
Hedelmät, 2011, akryyli kankaalle 150x114 cm
torstai 20. tammikuuta 2011
Koska uusista teoksista ei ole tähän hätään kuvia, niin tässä yksi vanha.
Eipä ole muutenkaan mitään järisyttävää uutta kerrottavaa. Kuun lopussa on tiedossa apurahahakemusten täyttöä, siihen mennessä olisi tarkoitus saada vielä ehkä pari uuttakin maalausta valmiiksi. Tätä nykyä olen myös Tampereen taiteilijaseuran jäsen ja taidemaalariliiton kokelasjäsen.
Ihottuma, 2010, akryyli mdf-levylle 100x75 cm
Eipä ole muutenkaan mitään järisyttävää uutta kerrottavaa. Kuun lopussa on tiedossa apurahahakemusten täyttöä, siihen mennessä olisi tarkoitus saada vielä ehkä pari uuttakin maalausta valmiiksi. Tätä nykyä olen myös Tampereen taiteilijaseuran jäsen ja taidemaalariliiton kokelasjäsen.
Ihottuma, 2010, akryyli mdf-levylle 100x75 cm
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
tiistai 4. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)